Hyvän junnuvalmentajan ominaisuuksia

Millainen on hyvä junnuvalmentaja? Ainakin hän omaa tarkan pelisilmän lasten tunneherkkyyden suhteen sekä herkkyyttä oppia tuntemaan valmentamansa lapset. On erityisen tärkeää tiedostaa, että hyvä valmentaja voi auttaa kohottamaan lapsen tai nuoren itsetuntoa ja tämä voi tapahtua hyvin vaivihkaisella tavalla, kun taas huono valmentaja saattaa lytätä jopa vahvan itsetunnon omaavan lapsen tai nuoren omanarvontuntoa. Tämän vuoksi onkin tärkeää kiinnittää huomiota lasten ja nuorten parissa työskentelevien valmentajien koulutukseen psyykkisen valmennuksen kannalta. Hyvä junnuvalmentaja huolehtii siitä, että hänen koulutuksensa valmennuksen saralla on ajantasalla ja että hän pysyy mukana lasten valmentamisen kehityksen tahdissa.

Esimerkki lapsille

Hyvä valmentaja tiedostaa olevansa valmentamilleen lapsille ja nuorille esimerkki ja toimii tämän mukaisesti. Esimerkiksi joukkueen pelimatkoilla kännääminen ei kuulu hyvän valmentajan käyttäytymiseen, vaan hyvä valmentaja kannustaa lapsia ja nuoria päihteettömyyteen toimien itse omien opetustensa mukaisesti. Terveelliset elämäntavat ovat kaiken a ja o urheilun saralla, eikä päihteettömyyden, riittävän levon ja kunnollisen ravinnon merkitystä voida liikaa korostaa. Hyvän valmentajan kaikessa käytöksessä näkyy fair playn, eli reilun pelin, henki – siinä miten hän kohtelee valmennettaviaan, heidän vanhempiaan sekä vastustajia.

Kokonaisvaltaisuus

Hyvä valmentaja pyrkii kiinnittämään huomiota valmentamiinsa lapsiin ja nuoriin kokonaisvaltaisella tavalla tiedostaen, ettei valmentamisessa riitä ainoastaan se, että opettaa erilaisia peliniksejä. Myös esimerkiksi psyykkinen valmentaminen sekä lapsen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen ovat yhtälailla valmentajan tärkeitä tehtäviä. On esimerkiksi erittäin tärkeää huolehtia siitä, ettei ketään kiusata harjoituksissa eikä kentällä. Kenestäkään ei saa puhua halventavasti eikä kenenkään taitoja saa vähätellä – näin ei saa toimia edes vastustajan kohdalla!

Tästä syystä onkin ollut erityisen surullista lukea yhä toistuvasti lehdistä, kuinka vanhempien ja valmentajien tunteet ovat kuumenneet kentän laidalla junnujalkapalloa pelattaessa ja kuinka osa näistä yhteenotoista on ollut jopa väkivaltaisia ja osa on vaatinut poliisin selvittelyä. Tällainen käytös ei kuulosta lainkaan urheiluhengen mukaiselta eikä ainakaan Kaikki pelaa -periaatteen mukaiselta. Tämän lisäksi tuleekin pohtia ennen kaikkea sitä, millaisen kuvan vanhemmat ja valmentajat antavat lapsille näin toimiessaan. Valitettavan usein on myös kuultu tilanteista, joissa valmentaja käyttää vastustajan pelaajista erittäin halventavia nimityksiä. Jos valmentaja kutsuu vastustajan pelaajia tällaisilla nimityksillä, millaisen esimerkin hän antaakaan valmentamilleen lapsille ja nuorille?

Kuten jo edellä todettiinkin, niin hyvä valmentaja tiedostaa kaikissa tilanteissa olevansa valmentamilleen lapsille ja nuorille esimerkki ja toimii tämän mukaisesti. Esimerkiksi joukkueen pelimatkoilla kännääminen on valitettavan yleistä junnujalkapallovalmentajien keskuudessa. Tällainen käytös ei kuitenkaan kuulu hyvän valmentajan käyttäytymiseen, vaan hyvä valmentaja kannustaa lapsia ja nuoria päihteettömyyteen toimien itse omien opetustensa mukaisesti eläen niin kuin saarnaakin. Lapset ja nuoret eivät ole tyhmiä ja huomaavat hyvin pian, jos valmentajan käytös tai ohjeet ovat epäaitoja. Kukaan ei varmaankaan kiellä sitä, että terveelliset elämäntavat ovat kaiken a ja o urheilun saralla, eikä päihteettömyyden, riittävän levon ja kunnollisen ravinnon merkitystä voida liikaa korostaa. Jos valmentaja esimerkiksi korostaa oikeanlaisen ravinnon merkitystä ja saapuu itse toistuvasti harjoituksiin pikaruokaketjun ruokapussia kantaen, ei viesti välttämättä mene kovin hyvin perille. Samalla tavoilla viesti päihteettömyyden merkityksestä menee helposti kuin kuuroille korville, jos valmentaja itse esiintyy toistuvasti humaltuneena joukkueen kisamatkoilla. Kisamatkoilla valmentajan tehtävä on huolehtia joukkueestaan eikä humaltuneena esiintyvä valmentaja herätä pelaajissa luottamusta – se saattaa jopa herättää levottomuutta nuorten pelaajien keskuudessa. Ellei valmentaja ole täysissä sielun ja ruumiin voimissa, niin kenen puoleen joukkueen jäsenet voivat kääntyä kenties tarvitessaan aikuisen tukea tai turvaa?